Täydellinen pääsiäispäivä

Tänään on ollut täydellinen pääsiäispäivä, parempi ei olisi voinut olla. Se on koostunut seuraavista asioista:

1. Pitkät aamu-unet valvotun yön jälkeen. Yö kului kirkossa, ortodoksisessa pääsiäisyöpalveluksessa, joten nukkumaan pääsin, kun aurinko oli jo noussut. Aamulla oli ihana nukkua pitkään ja heräillä hitaasti. Pojat olivat mummilla yökylässä, joten saimme viettää hidasta aamua kahdestaan mieheni kanssa. <3

2. Lounas vanhempien luona. Hitaan aamun jälkeen sai mennä valmiiseen ruokapöytään ja syödä paljon hyvää ruokaa.

3. Siskon kanssa höpöttely. Sisko on flunssassa, joten lähdin viemään hänellekin ruokaa omaan kotiinsa. Jäin suustani kiinni piiiiitkäksi aikaa. Oli kivaa. Sisko on paras.

4. Rento iltapäivä kotona. Yhdessä oleskelua, rentoilua ja täyttä kiireettömyyttä.

5. Pääsiäisleikki. Lapset eivät päässeet yöllä kirkkoon, joten leikimme kirkkoa kotona. Tuohukset ja ikonit kaikille käsiin ja ristisaattoa ympäri kotia. Ihanan vilpitöntä lasten riemua pienellä vaivalla.

6. Täydellinen kylpy. Kuumaa vettä ammeen täydeltä, hyvän tuoksuista kylpysuolaa, pari kynttilää, uusin Talo&koti, Patricia Kaas ja kylmää kokista emalimuumimukista.

7. Edessä oleva ilta. Ihana elokuva, hyvää syötävää ja ennen kaikkea parasta seuraa. Kun lapset nukkuu, saadaan taas nauttia kahdenkeskisestä ajasta.

Sunnuntaiaamun iloja

Tämän aamun suurimpia iloja on ollut:

1. Myöhään nukkuminen. Olen iltaihminen, inhoan aamuja, mutta virkistyn ilta yhdeksältä, riippumatta siitä, kuinka väsynyt olen ollut koko päivän. En sovi yhteen aamujen kanssa. Tänään sain nukkua pitkään ja kaiken lisäksi näin koko aamun todella hyviä unia. Oli ihanaa herätä hyväntuulisena.

2. Aviomies. Joka minulla on kyllä maailman parhaimmistoa. Rakastan sinua ♥

3. Lapset. Tänä aamuna erityisesti meidän 2-vuotias, joka tuli makuuhuoneeseen kysyen: "Nukuitko hyvin?", kiipesi sänkyyn, tuli kainaloon, painoi päänsä rintaa vasten ja sanoi: "Mmmm, ikävä." Onko hellyyttävämpää? Sen jälkeen ihanasti pötköttelimme kainaloksittain ja oli ihanaa viettää kiireetöntä aikaa oman pienen vauvan kanssa. Varsinkin, kun tuo kuopus on jo sellainen vauhtiveikko, ettei monesti malta pitkästi äidin kainalossa olla.

4. Joululaulut. Tänään on soinut Rajattomien joululevy. Joululaulut ovat ihania ja on ihanaa, kun niitä saa kuunnella luvalla.

5. Odotus. Tämän aamun odotetuimpia asioita ovat Lohjan menneenajan joulumarkkinat, joihin kohta lähden, Kauneimmat joululaulut, joihin pääsen illalla äiti-kavereiden kanssa ja tietenkin joulu. Pidän odottamisesta, erityisesti joulun odottamisesta. On kivaa valmistautua isoon juhlaan ja rakastan sitä nipistelyä vatsanpohjassa, jonka odottaminen saa aikaan.

Mukavaa kolmatta adventtia kaikille!

Joulukoti

Syksy alkaa viimein taittua talveksi ja näyttää siltä, että tästäkin syksystä selvitään. Tässä perheessä se ei ole mikään itsestään selvyys, ohjelmaan kun on kuulunut mieheni aivoleikkaus ja kuopuksen selkäleikkaus. Molemmat kuitenkin ovat nyt onnellisesti ohi ja pikkusenkin toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. On siis ihana rakentaa joulua kotiin ja olla onnellinen omasta kodista ja erityisesti omasta ihanasta perheestä. Jospa nyt vaikka ehtisi vähän enemmän tännekin kirjoitella, kun stressi alkaa helpottaa.

Ortodoksit eivät vietä adventtia vaan jouluun valmistautuminen alkaa marraskuun puolessa välissä, kun alkaa joulupaasto. Meille vanhoina luterilaisina kuitenkin on jäänyt tapa viettää myös adventtia ja aloittaa kodin pukeminen jouluun ensimmäisenä adventtina. Yleensä ensimmäisenä kaivetaan kynttelikkö ruokahuoneen ikkunalaudalle ja vaihdetaan jouluverhot. Sen jälkeen pikkuhiljaa kaivellaan muita koristeita ja viimeisenä tuodaan kuusi aatonaattona sisälle.

Eteinen - Olkipukit

Olkipukit ovat yksi ehdottomista suosikkijoulukoristeistani. Meillä yksi pukkiperhe asustaa eteisen hyllyn päällä. Tai oikeastaan eteisen ja olohuoneen välillä. Pukkien seurana on pieni kannellinen kori, jossa on kaikkea ientä tarpeellista kuten taskulamppuja.

Olohuone - Lyhty

Olohuone - Kynttilät

Olohuoneessa, pianon päällä, meillä on tänävuonna valkoinen perhoslyhty, jonka pari vuotta sitten löysin Tiimarin alesta ja joka on aina kuulunut suosikkeihini. Lyhdyssä on sisällä sähköiset jouluvalot ja se luo ihanaa tunnelmallista valoa ja kauniin heijastuksen seinään. Lyhdyn vieressä on kynttiläsomiste, johon saa sisälle koristeita. Joulunajan sieltä löytyy punaisia joulupalloja. Ja päällä palaa punaiset ja valkoiset kynttilät.

 Olohuone - Pyhä perhe

Kirjahyllyssä on Pyhää perhettä kuvaava kynttiläsomiste, joka hehkuu kauniina tumman kirjahyllyn sisällä. Tosin, en tiedä, voiko tätä laskea joulukoristeeksi, koska se on omalla hyllyllään ympäri vuoden.

Olohuone - Vaaka

Jo jonkin aikaa olohuoneessamme on ollut myös perintövaaka, jonka päällä on kaksi isoa tolppakynttilää. Vaa'an yläpuolella hyllyyn kiinnitettynä on valkoinen lampetti ja toisella puolella vaa'an vieressä on kaksi kaunista värikästä kiveä, jotka pojat olivat maalanneet isä-lapsi-kerhossa syksyllä. Vaaka on ollut meillä jo useamman vuoden, välillä jossain esillä ja välillä kaapissa, vähän hakenut paikkaansa. Nyt minusta tuntuu, että se on vihdoin löytänyt oman paikkansa, se on ihana tuossa hyllyn päällä ja erityisen ihanaa on, että näen rakastamani vaa'an päivittäin.

Ruokahuone - Seimi

Ruokahuone - Seimi

Mieheni sisko asuu Meksikossa ja saimme tämän seimen neljä vuotta sitten jouluna tuliaisiksi Meksikosta, kun anoppi oli siellä käymässä. Värikkäät pienet hahmot ovat mielestäni ihania ja tuovat todella joulun riemua pienine koristukseneen ja kirkkaine väreineen. Seimi on joka vuosi kasattu ruokahuoneen kaapin päälle. Tänä vuonna vieressä on joulutähti ja adventtikynttelikkö.

Makuuhuone - Valot

Makuuhuone - Päiväpeitto

Makuuhuoneeseen laitoin sydämenmuotoiset jouluvalot sängynpäätyyn kiinni. Ne tuovat ihanan tunnelmavalon pimeinä iltoina ja öinä. Lisäksi makuuhuonetta koristaa nykyään vakituisesti uusivanha pitsipäiväpeitto. Ennen sängyssämme oli vain tuo nyt alla oleva punainen päiväpeitto, mutta sain vähän aikaa sitten perinnöksi mummuni virkkaaman ihanan pitsipäiväpeiton, joka pääsi uudelleen arvoiseensa käyttöön meidän kodissamme. Pitsin väri ei tässä kuvassa oikein näy, mutta se on alunperin luonnonvalkoinen, nykyään oikeastaan melko keltainen. Päiväpeitto saisi olla meidän sänkyymme hieman leveämpi, mutta kaunis se on näinkin.

Tämän syksyn aikana minun on pitänyt kirjoittaa tänne monesta asiasta, mutta aina se on johonkin kiireiden alle jäänyt. Nyt sain kuitenkin tähän vähän juttua pitkään suunnittelemistani vaa'asta ja päiväpeitosta. Vielä muutama asia odottaa pääsemistään tänne blogiin asti, mutta kaikki aikanaan. 

Rauhaisaa joulunodotusta kaikille!

Myrsky

En ole suuri runofani. Enkä todellakaan ole suuri Nobel -fani. Lokakuun alussa ruotsalainen Tomas Tranströmer kuitenkin sai kirjallisuuden Nobel -palkinnon ja hänestä oli koko sivun kokoinen juttu Helsingin sanomissa. Juttu oli todella sympaattinen ja lämminhenkinen ja nyyhkin sitä lukiessani. Sivulla oli yksi Tranströmerin runoista, Myrsky, ja se todella sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkääni.

Myrsky

Äkkiä kulkijan kohtaa täällä vanha

jättiläistammi, kuin kivettynyt hirvi. Sen

avara kruunu vasten syksyisen meren

                    mustanvihreää linnoitusta.

Pohjoismyrsky. On pihlajanmarjojen

kypsymisen aika. Pimeässä valvova kuulee

tähtikuvien kaviot. Töminän pilttuista

                    korkealla oksiston yllä.

Runo on esikoisteoksesta 17 runoa (1954) ja sen on suomentanut Caj Westerberg.

Listoja

Rakastan listojen tekemistä. To do -listoja, ihanien asioiden listoja, ällötyslistoja, raivostuslistoja, haluan-listoja, kiitollisuuslistoja, mikä syksyssä on ihanaa -listoja, ihan mitä tahansa, listaaminen on ihanaa! Kun pakkaan tavaroita matkaa varten, aloitan sen tekemällä listan. Kun aloitan juhlavalmiselut, aloitan sen tekemällä listan. Listat vain on niiiin ihania! Onko kukaan muu hulluna listoihin?

Lähiaikoina olen pyöritellyt mielessäni useampaa listaa, joita en kuitenkaan ole kirjoittanut mihinkään. Ehkä eniten mielessä on pyörinyt "Vihatuimmat kliseet, joita pienten lasten äidit kuulevat -lista". Tähän mennessä listalla on:


1. "Voi, onpa suloinen vauva, onko hän kiltti?" Kysymys, joka on harvinaisen rasittava esitettynä kahden viikon ikäisestä vauvasta. Tekisi mieli vastata: " Ei ole, vaan kamala kauhukakara, oikea riivattu, kiusaa veljeään päivät pitkät, sotkee joka paikan, varastaa rahaa äidin lompakosta ja kiroilee isälleen." Voiko vauva olla kiltti tai tuhma? Ei. Vauva voi olla temperamentiltaan helppo tai haastava, vauva voi olla paljon  syövä ja nukkuva, elämäänsä koko ajan tyytyväinen hymysuu tai vauva voi olla itkuinen, väsynyt, huonosti syövä ja nukkuva, vanhemmilleen paljon huolta ja väsymystä aiheuttava. Mutta vauva ei voi olla kiltti tai tuhma. Argh! Mummut, vauvat ovat aina kilttejä, ne eivät tiedä muusta. Ei ole niiden vika, jos vatsaan sattuu tai elämä on vaikeaa ja välillä pitää itkeä, se ei ole tuhmuutta tai ilkeyttä. Älkää siis vaivautuko kysymään, onko hän kiltti! Onneksi tämä ei tällä hetkellä ole meillä ajankohtainen aihe, koska kaikki kyllä näkevät, onko meidän 2-vuotias kuopuksemme kiltti, sitä ei enää mummojen tarvitse tulla kyselemään.


2. "Miten sinä kahden pienen lapsen äitinä ehdit tehdä sitä taikka tätä?" Niin, kerrottakoon tässä vaiheessa perheestämme, että siihen kuulun minä, 26-vuotias kotiäiti, kolmikymppinen isä, joka yrittää elättää perhettään huimalla opettajan palkalla ja kaksi poikaa, kohta 4-vuotias esikoinen ja kesällä 2 täyttänyt pikkuveikka. Olemme ortodokseja ja aktiivisia seurakuntalaisia. Olen oman pienen seurakuntayhteisömme kirkkokahvivastaava. Käytännössä siis kerran kuukaudessa keitän mummuille kahvia ja pidän huolta, että siellä on jotain purtavaa kahvin kanssa. Lokakuun alussa leivoin kahveille ssuppilovahveropiirakkaa. Piirakka maistui mummuille hyvin. Sitten joku keksi ihmetellä, mistä se on sinne ilmestynyt. Ja voi sitä ihmettelyn määrää, kun kerroin ihan itse aamulla sen leiponeeni. "Missä ihmeen välissä sinä kahden pienen lapsen äiti olet nyt ehtinyt piirakankin leipoa?!" No, siinä välissä, kun lasten isä puki lapsille päivävaatteita, laiotin sen uuniin, itse pukeuduin sillä aikaa, kun se piirakka paistui.

Kirkkokahvittamisen lisäksi harrastan käsitöitä. Ja aina, kun selviää, että jokin on omatekemäni, sama kysymys. Vaikka minulla on kaksi pientä lasta, olen niin ihmeellinen, että revin jostain aikaa itsellenikin. Kummallista ja välillä paheksuttavaakin. Tietenkin. Eihän minun äitinä ja vaimona kuuluisi tehdä mitään omaa. Olenhan sitävarten, että ruokin preheeni, siivoan kotimme ja hymyilen kauniisti vieraille ja nyökyttelen vieressä, kun mieheni kertoo auvoisasta perhe-elämästämme. Paskat! Millä vuosituhannella ihmiset elävät? Ja eikö ne ole aikanaan perheenäidit vaatettaneet lapsensa sen lisäksi, että ovat tehneet nykypäivän normaalit askareet, lypsäneet lehmät ja hoitaneet muut velvollisuudet.

Vaikka minulla on kaksi pientä lasta, minulla on silti kaksi toimivaa kättä, kaksi toimivaa jalkaa ja yksi toimiva pää. Ainakin toistaiseksi. Ja luulen, että ellen olisi niin itsekäs, että repisin aikaa itselleni ja omalle tekemiselleni sieltä arjen vähistä tunneista, pääni ei kovin pitkään olisi toimiva. Luulen, että lapseni ovat onnellisempia, kun itse olen onnellisempi. Ja olen sitä, kun saan luoda. 

Okei, oma aika vaatii välillä uhrauksia. Joskus vain suljen silmäni ympärillä olevalta kaaokselta ja päätän, että nyt ennemmin omelen kuin siivoan. Joskus pyydän miestäni menemään lasten kanssa ulos, jotta saisin hetken ommella rauhassa. Joskus teen jotain niinkin kamalaa, että laitan lapset katsomaan telkkaria saadakseni tehdä jonkin oman juttuni rauhassa. Silti väitän, että näin on parempi. Sitäpaitsi, kaikki oma tekeminen ei ole pois lasten ajasta. Ei ole tavaton näky, että olen puistossa antamassa keinulle vauhtia lankakerä kainalossa ja puikot tai virkkuukoukku kädessä. Perhekerhossa en edes muista, koska viimeksi olisin ollut ilman kutimia. 

Niin. Pienten lasten äiditkin ehtivät joskus tehdä muutakin kuin hoitaa perhettään. Välillä on hoidettava itseäkin. Minulle se usein on leipomista tai käsitöitä.

Ja siihen se lista loppui. Toistaiseksi. Lähiaikoina olen ajatellut näitä kahta kohtaa, kun olen pyöritellyt listaa mielessäni. Sitten olen niin suivaantunut ja ärsyyntynyt, etten edi kolmanteen kohtaa, koska jään pyörittelemään kahta ensimmäistä. Uskoisin kuitenkin listan jotain päivänä pitenevän. Ja uskoisin myös, että tänne päätyy enemmänkin listoja. Kaunista tai ei.

Säilöntää osa II

Syksymme on ollut melkoista hulinaa ja tämä postaus tuleekin vähän myöhässä. Mutta pakko vielä hetkeksi palata kesätunnelmiin, vaikka ulkona onkin jo syksy pitkällä, tälä hetkellä sataa ja kirjavat lehdet putoilevat puista kovalla vauhdilla.

Elokuun 11. päivä, äitini soitti minulle ja kysyi, olinko aikaisemmin kesällä tehnyt mansikkahilloa, kun olin siitä puhunut. No, enpä ollut tehnyt, kun yhtenä päivänä en muistanut mansikoita ostaa (muistaakseni 19,90€/5kg laatikko) ja seuraavana päivänä ne olivat niin kalliita (32,90€/5kg laatikko), etten raaskinut hilloa varten ostaa. Äiti oli kaupassa ja tarjolla oli pari laatikkoa melko mehustuneita mansikoita, joissa oli kyltti "mehuksi tai hilloksi". "Nää maksais 9,90€/laatikko, tuonko?" kysyi äiti toisessa päässä. Eipä tarvinut kauan miettiä, vaikkei sinä päivänä todellakaan olisi ollut aikaa tehdä hilloa. No, ei auttanut kuin tehdä aikaa.

Hetkeä myöhemmin äiti toi kaksi laatikollista todellakin mehustuneita marjoja ja pääsin hommiin. Päällä oli pari homeista, mutta muuten mansikat olivat todella hyvälaatuisia hillonkeittoon. Montaakaan marjaa siitä kymmenestä kilosta ei mennyt hukkaan ja hilloa tulikin sitten paljon.

No, näillä pärjätään hetki.

Näitä maistellessa kelpaa muistella kesää pahemmallakin myrskyllä.

Säilöntää

Yksi loppukesän ihanimmista asioista on säilöminen! Erityisesti marjojen keittäminen mehuksi ja hilloksi on mukavaa ja kesän makuja on ihana maistella talvella ja muistella kesäisiä päiviä. Erään sateisen päivän kulutin keittämällä karviaismehua. Asumme kerrostalossa, joten omasta pihastamme ei satoa ole tarjolla, mutta kävin tyhjentämässä kaksi vanhempieni pientä punaista karviaispensasta. Valmistin mehun Dansukkerin keitetyn mehun ohjeella. Tässä tarjolla mehumaistiaisia!

Keittiö - Tässä syy hieman kelmeisiin kuviin. Säilöntäpäivä oli todellakin harmaa ja sateinen ja keittiössämme oli todella pimeää. Keittiömme väritys on keltainen, ruskea ja valkoinen ja keltaisten seinien ansiosta kuvat ovat kellertäviä.

 Alku - Marjat kattilassa, pohjalla vettä ja levy päällä.

Märkää - Hetken kuluttua kattilassa näytti huomattavasti mehumaisemmalle.

Mehuksi - Seuraavana vuorossa siivilöinti harson läpi.

Punainen - Harso sai hetkellisesti upean värin marjoista!

Makeaa - Mehut takaisin kattilaan ja sokeria sekaan, nam.

Valmista - Mehu on valmiina ihanan väristä ja todella hyvää.

Namnam - Tätä kelpaa talvella hörppiä.